perjantai 30. maaliskuuta 2018

On se vaan paha tauti



Kuume. Luulin että olin siltä turvassa. Pidin koko viime kesän tarkoin huolta, etten altistanut itseäni minkäänlaiselle tartunnalle. En lähestynyt outoja, en käynyt vieraissa. Messuilla lipsahti ihan vaan pikkuriikkisen kokeilemisen puolelle. Säilyin terveenä, koska tarjonta oli minulle sopimatonta.

Ei auttaneet varotoimet, ei. Kuukaudessa tauti alkoi nostaa päätään ja se oli menoa. Tsekkaus Suomen ja Ruotsin tarjontaan poiki sellaisen kullanmurun, että olin mennyttä. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on kerättävä koko tahdonvoimansa näyttääkseen välinpitämättömältä? Näytellä viileää ja että olen vähän niin kuin ohikulkumatkalla tässä. Kunha nyt poikkesin kun en oikein muutakaan tekemistä keksinyt. Oikeasti ei ole nukkunut moneen päivään ja pulssi hakkaa miljoonaa. Säätänyt ja värkkäillyt, että saa auton lainaksi ja pääsee pelipaikalle. 

Onneksi on tullut harrastettua kaupantekoa Intiassa, joten käytiin rauhassa läpi säät ja messut ja mopokerhot ja kerhotapahtumat, rengasmerkit ja mitä näitä nyt on. Smooltookkeja. Lopputulos oli kelvollinen, sekä ostaja että myyjä kättelivät hymyillen ja jatkoivat jutustelua. Intiassa olen opetellut lukemaan myyjien kasvoja nähdäkseni, oliko maksamani summa ylihintaa, sopivasti vai liian vähän. Nyt jäi sellainen tunne, että me oltiin siellä sopivan äärellä. Jos ei oltu, olen huijattu mutta onnellinen sellainen. 

Eikä muuten sovi lainkaan väheksyä tunteita silloin kun kyse on moottoripyöristä. Autojen kanssa olen aina vähän kummastellut kaikenlaista intoilua ja pitänyt touhua vähän lapsellisenakin. Joudun ehkä ottamaan pakkia ja perumaan ylenkatseeni. Kyseessä taitaa olla yksi tämän harrastuksen suola. Että alla on juuri se oikean näköinen kulkupeli, joka myös tuntuu omalta ja sopivalta. Sen verran voin paljastaa, että väri edellä mentiin taas tässäkin hankinnassa että heilahti. Rakastan kaikkea vanhaa; huonekaluja, musiikkia ja roinaa. Lienee siis itsestään selvää, että tätä naista ei saa irti customista eikä customia irti naisesta.


Onhan tämä nyt rankkaa, kun piha on täynnä lumikasoja, jäätä ja soravelliä. Katsella tabletilta kuvia ja miettiä että onko tuo ihan oikeasti minun…Ja sitten vielä luopua vanhasta jolla on ihan erityinen paikka sydämessä. Ensirakkaus on aina ensirakkaus. Mutta ehkä saan tekoni anteeksi, kun Jampasta tulee jonkun muun ensirakkaus tai muuten vaan luottoystävä. Saavutettiin keleistä huolimatta kuitenkin se Itä-Suomi ja tehtiin mun unelmista totta. Nyt seikkailu jatkuu uudella kaverilla ja laivaliputkin on jo ostettuna…Nimi vain puuttuu…

Tuu jo kesä!



4 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Pahoittelut Anonyymille kommentin poistamisesta. Onnistuin tumpeloimaan sen vahingossa.Ei kannata kysyä miten...Turvallisisa kilometrejä ja hyvää kesää Anonyymille!!

      Poista
    3. Tässä anonyymin kommentti uudelleen "Onko uuden mopon merkki ja malli salaisuus? Löysin blogisi Susun Silmukoiden kautta. Siellä seikkailen nimellä Karvinen. Asia on mulle omakohtainen, ostin viime kesänä ekan 2-pyöräisen, Suzuki 800 Marauder, sitten isältä perityn 1962-mallisen Soliferin. Susun mielenkiintoinen kommentti ostokseeni oli "Aja varovasti, en halua menettää sinua vielä"...

      Poista