Kohta se on totta!

Jännitys tiivistyy…haaveista taitaa pian tulla totta. Koeajoja on jo sovittuna. Uusvanhat ajokamat roikkuvat eteisen naulakossa. Eipä siihen sitten enää paljon muuta mahdukaan. Pitänee luopua osasta noin pariakymmentä muuta tarpeellista kevät- ja kesä takkia. Tai ehkä en luovu vaan vien ne vinttiin pahan päivän varalle. Saattaa olla ettei minulla kohta ole rahaa ostaa uusia.

Tämä blogi alkaa kiitoksilla. Kiitos naiset! Kun olin kahlannut läpi merkkiviidakon ja päätynyt jonkinlaiseen lopputulemaan niin edelleen kiertelin ja kaartelin lopullista päätöstä oman pyörän ostamisesta.  Uskaltamisen kanssa minulla ei ole elämässäni enää aikoihin ollut ongelmaa, mutta että oppisinko ajamaan? Osaisinko ajaa turvallisesti niin että lapsenlapset saavat pitää mummunsa ja mummu pikkulikkansa ja isommatkin. Mielessä käväisi hetkellisiä kuolemanpelon välähdyksiä jolloin näin itseni pulassa ja seuraukset olivat, no arvaatte varmaan ilman että järkytän perikuntaa niitä kuvailemalla. Samoin mietin että miten ihmeessä tällainen niin sanotusti moottorihahmotushäiriöinen voi tietää mitä tehdä sen moottoripyöränsä kanssa jos se ei vaikka jonain aamuna käynnisty? Ja se kaikkein pahin. keneltä minä ikinä kehtaisin kysyä mitä sinne tankkiin laitetaan? Moottoripyörän myyjältäkö? Kuvitelkaa tilanne! En muuten ole ehtinyt vielä selvittää asiaa koska on ollut niin paljon puuhaa noiden varusteiden hankkimisessa.

Päädyin klikkaamaan hyvin merkittävää liity-painiketta facebookissa: Naismotoristit. Scrollailin hetken ja sitten kirjoitin epäilemättä ikiaikaisen FAQ:n eli miten tällainen osaamaton, mutta kortin omaava viiskymppinen mummu pääsee alkuun? Noin tunnissa olin jo ihan liekeissä. Osaan, opin ja hitto soikoon minullahan on kohtalotovereitakin vaikka kuinka paljon. Motoristimummoja tuntui plumpsahtelevan esille kuin plussapisteitä.  Apua löytyi niin ajotuntien ja harjoittelun suhteen, sekä aloittelijalle järkevien varusteitten hankkimiseksi. En usko että tulee eteen sellaista kysymystä mitä en naismotoristiryhmässä kehtaisi esittää. Tällä hetkellä haussa on omaan päähän sopiva kypärä ja sehän ei ole maailman yksinkertaisin projekti. Ensin pitää ottaa huomioon turvallisuusnäkökulmat ja vasta kakkosena väri (kiitos maanpinnalle palauttamisesta hyvät naiset)  Eli kiitos ja nähdään kunhan saan polttoaineasian selvitettyä!

Tämä ei ole mikään nuoruuden haave, vaan olen löytänyt itseni muutaman viimeisen vuoden aikana kääntyilemästä kateellisena pärinään päin. Tarkoitukseni oli hankkia itselleni niin sanottu kesäauto, mutta yht` äkkiä oivalsin että enhän minä mitään Fiat Puntoa tarvitse vaan moottoripyörän (anteeksi Fiat, tämä ei ole merkkikysymys) Kun otin kuningasideani puheeksi eri ihmisten kanssa oli tyrmistys melkoinen. Ratkaisuksi moottoripyöräkuumeeseen tarjottiin että etsi joku mies jolla on moottoripyörä. Onko se ainoa ratkaisu? Tinder-profiili tekstillä että etsitään miestä custom-pyörällä. Ikä ja ulkonäkö on sivuseikka paitsi pyörän. Vanha saa olla mutta sinistä en huoli….

No hätätilannehan oli jo syntymässä kun tajusin että mies tähän projektiin tarvitaan….Koeajamaan se pyörä. Samassa muistin loistavan miehen siihen hommaan, jonka esittelen teille kenties myöhemmin. On aika harvinaista että kummi on suojattiaan nuorempi, vai onko?