Tulihan se
vihdoin. Aika kaivaa Jamppa
talvipeitteiden alta. Tosin ilmojen haltija lykkäsi melko hyytävät pääsiäiskelit
tänne Satakuntaan. Aurinko paistaa kutsuvasti, mutta pohjoistuuli nostaa pikku
pakkasen purevuusastetta potenssiin monta. Aika on varattuna uusien tassujen
asennukseen ja pitkäperjantai vapaata eli ei muuta kuin poika kotiin.
Jamppa on
viettänyt talven kylmässä tallissa ja akku kotona vähän lämpimämmässä varastossa.
Herra O irrotti akun syksyllä eikä minulle jäänyt tarkempaa mielikuvaa, miten
se oli mopossa kiinni. Sen muistan hänen kielenkäytöstään, että ahdas läpi sen
täytyy olla. Herää kysymys, miten talveksi irrotettu akku asennetaan takaisin
paikoilleen. No, onneksi on youtube-videot. Katselin aamukahvin kanssa parikin
videota. Eiköhän niillä pärjää, tallin vuokraisäntä kun oli luvannut myös
auttaa asiassa. Tulihan siinä melko lailla kuningatarfiilis, kun kaksi miestä
laittaa akkua paikoilleen ja minä siinä päältä vähän neuvoin, että mikä
kiinnitetään mihinkin.
Siihen se riemu
sitten loppuikin. Jähmeä ja kylmä kone lupasi laiskasti muutaman kerran ja se
siitä. Oliko vika sitten akussa vai missä. Jamppa takaisin vällyn alle ja
kotiin. Harmitti. Ei muuta kuin koneelle avautumaan. Yamahamies kyselee että
oliko bensahana auki ja ryyppy päällä. RYYPPY? Ei voi olla ole todellista. Siitä
on aikaa kun olen viimeksi ryyppyllä minkäänlaisia vehkeitä käynnistellyt.
Eihän se käynyt edes mielessäni. Ja ei kun fillaroimaan takaisin tallille. Ei auttanut enää, akku tyhjä. Itsekin alkoi tehdä
mieli ryyppyä.
Takaisin
koneelle. Lähellä asuvalle mopokerholaiselle viesti, että näin tässä nyt kävi. Eihän siinä mennyt
kuin vartti, kun olin fillaroinut taas takaisin tallille ja herra R tuli
paikalle. Akku laturiin ja pienen etsiskelyn jälkeen löytyi toimiva jakorasia.
Tosin ajastimella varustettu mikä tarkoitti sitä, että fillaroin taas edes
takaisin kiertämään ajastimeen lisäaikaa. Herra R korjasi viime syksynä
irronneen satulankin siinä joutessaan, vasemmalla kädellä. On se niin helppoa
kun osaa. Pitkäperjantain pitkät tunnit matelivat hitaasti, sillä näin sieluni
silmin miten johdon nokassa oleva Jamppani räjähtää taivaan tuuliin vieden
mukanaan talvehtimiskaverinsa, vuokranantajani hienon museoauton. Miten
ihmeessä minä siitä selviäisin. Suhteeni sähkölaitteisiin on ehkä...hmmm...hieman
mutkikas.
Lopulta kaiken
edes takaisin ajelemisen ja lataamisen jälkeen Jamppa suostui käynnistymään.
Olihan se aikamoista sinfoniaa korvilleni. Seuraavaksi se jännittävin osuus. Minun piti monen kuukauden
tauon jälkeen ajaa reipasta vauhtia maan alta ramppia ylös ja suoraan ajotielle,
keskustassa. Asetelma oli herkullinen. Yamaha, nainen ja suljettu ovi jonka takana odottaa pitkä, onnellinen ja toivottavasti kuuma kesä. Pulssi nousi kiitettävästi, mutta oi miten mukavalta tuntui
olla jälleen kahdella pyörällä ja ajaa ihastukseni tutulle paikalleen kotipihalle.
Ennen kotiinlähtöä huomasin, että sivulaukun
kiinnitysvetoketjusta oli lukko pudonnut. Sehän tiesi taas yhtä pyörälenkkiä
tallille ja takaisin. Laturi, pressu ja muut tavarat piti vielä käydä hakemassa. Päivän
päätteeksi keitin ison kupin teetä ja kurkistin verkkopankkiin. Uusien renkaitten
laitattaminen kun ei ole ihan halvimmasta päästä hommaa. Pankkitililtäni oli yht`
äkkiä hävinnyt 1300 euroa. Ai että mihin? Hyvä kysymys…itseäkin vähän jännittää…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti