Kovinkaan pitkään ei tehnyt mieli
ajella Jampan mukana tulleella, sinällään ehjällä kypärällä jonka aromeista saattoi
päätellä edellisen omistajan olleen myös….No jamppa. Pesin pehmusteet
yököttävästi liljoilta haisevalla pyykinpesuaineella ja laitoin ne sen jälkeen pariksi
päiväksi ruokasooda/kahvinporoumpioon. Se mahdollisti muutaman ensimmäisen
harjoitusajon, koska oman kypärän hankkiminen ei ollutkaan ihan sukkahousukauppaa.
Nuoruudesta muistan että pääni on
melko iso tai ainakin oudon muotoinen. Ratsastuskypäräni oli miesten kokoa. Ylioppilaslakkini
on liian pieni, koska jostakin syystä en kehdannut ostaa Stockmannilta tarpeeksi
suurta. Kotikaupunkini tarjonta on suppeaa eikä tällä pään muodolla uskalla
tilata mitään verkkokaupoista. Niinpä oli suunniteltava iskua suurempaan
kaupunkiin. Autokyyti järjestyi helposti kun lupasin samalla reissulla käydä
tyttären kanssa Ikeassa. Se nosti jonkin verran kypärän hintaa, mutta oli ihan kohtuullinen
korvaus muutaman tunnin kiertelystä motokaupoissa.
Ihminen joka ei kykene
valitsemaan kahden tonnikalapurkin välillä tuntee suurta ahdistusta tämän
kokoisen hankinnan edessä. Lähtökohtaisesti olisi hankittava tunnettu ja turvallinen
merkki. Vaan kun mikään ei istunut eikä tuntunut hyvältä. Sininen on värinä täysin
pois suljettu ja kaikenlaiset kirjavat. Huomio- ja neonvärit, ei kiitos! Kypärän
pitää olla avattava ja siihen pitää tulevaisuudessa mahtua myös silmälasit. Luulisin.
Aurinkovisiiri tarvitaan herkille silmille ja hyvä ilmastointi mahdollisten kuumien aaltojen
varalle.
Muutama tunti uskomattoman
tuskallista ähinää hiukset länässä, naama hiessä ja silmät huurussa. Rumia,
vääränmallisia, väärän värisiä ja liian halpoja tai liian kalliita. Lopulta
löytyi kohtalaisen kaunis verenpunainen yksilö, mutta ainoa vähänkään sopiva
koko liikkui päätä ravistaessa. Kyseinen liike oli myös venetarvikemyymälä ja
muutama muu asiakas lienee ihmettellyt miksi moshaan kaupan nurkassa moottoripyöräkypärä
päässä. Eihän se siitä puolen tunnin heiluttamisesta sopivaksi muuttunut. Epätoivoisena
pyysin apuun myyjää joka totesi että iso on. Ei mahda mitään. Nolottaa myöntää
mutta pitkän päivän jälkeen parahdin vielä toiselle myyjälle kyynel
silmäkulmassa että minä nyt kerta kaikkiaan haluan punaisen kypärän. Tämä nuori mies kertoi että hänellä on
todennäköisesti ratkaisu pulmaani ja antoi sovitettavaksi keltamustan.
Hämmästyneenä nielin esiin karkaavat luonnehdintani herran älynlahjoista ja sovitin
nöyrästi ja tottelevaisesti niin kuin kunnon kansalainen ikään. Se oli hyvä ja juuri sopiva.
Myyjä kaivoi esiin valmistajan
katalogin ja siellä ”red wine” kimmelsi omalla sivullaan kuin puhdas ja
koskematon rubiini. Postipaketin odotus tuntui todella todella pitkältä. Kyllähän
minä sen ymmärrän ettei väri ole tärkeintä kypärässä vaan käyttömukavuus ja
turvallisuus….Tai no. Niin no. Mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tiesin heti että yhteinen matkamme tulee
olemaan upea. Näin silmissäni kaikki ne onnelliset kilometrit ja hienot
kohtaamiset jotka odottavat minua kun karautan maantielle punaviinipäissäni.
Se miten uusi kypäräni innostui
Lavialla puhumaan venäjää onkin sitten jo kokonaan toinen tarina…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti