Päästäkseni
kartalle siitä olenko suunnilleen oikealla tiellä, päätin noudattaa neuvoja ja
pyörähtää paikallisessa autokoulussa. Ensimmäinen kysymys kuului että
minkälaisella pyörällä haluaisin ajaa? Hämmentävää sikäli, koska en tiedä
moottoripyöristä edelleenkään juuri mitään. Vastasin kertomalla omastani, mutta eihän
heillä ole customeita opetuskäyttöön. Olen myös hieman taikauskoinen ja mielessäni
käväisi että kaikki käy kunhan ei vaan
ole sininen. Kysymyshän koski lähinnä kokoa, tehoa tai whatever, ei värejä taikka malleja. Nyt ollaankin
sitten todellisella epämukavuusalueella eli teknisten asioitten äärellä. En
kommentoi tätä sen enempää. En ole välttämättä kovin hyvin sisäistänyt kuutioita, watteja ja mitä
näitä nyt on…
Ennakkoluuloni
tätä harjoittelukumppaniani kohtaan olivat suuret. Minusta muovikatteinen pyörä
näyttää lähtökohtaisesti agressiiviselta, vaikeasti käsiteltävältä ja liian
nopealta voimailijalta, kun taas custom mukavan leppoisalta, pyöreältä ja luotettavalta
naapurin sedältä. Ajoasentokin oli pysty ja polkimet oudossa paikassa. Oma Jamppani muistuttaakin enempi leppoisaa
nojatuolia mukavalla jalkarahilla. Pienen rohkaisun jälkeen autokoulun Honda lähti
yllättävän mukavasti liikkeelle ja tuntui sopivalta käteen. Itse asiassa
tajusin aika nopeastikin että näillä vehkeillä on muutakin eroa kuin ulkonäkö.
Sen verran näpsäkästi tämä Honda CB 500F vastasi kun pyydettiin. Itse olen
luonteeltani hidas, hajamielinen ja päättämätön joten laiskanpulskea hoppani
sopinee kuitenkin paremmin minulle. Näinkin
pienellä kokeilemisella alkoi avautua että ne jotka rakastavat moottoripyörissä
nimenomaan vauhtia valitsevat toisin kuin minä. Minä rakastan vanhoja tavaroita,
rokkenrollia ja vapautta mennä ja tulla kuten haluan, nopeudella ei ole niin
väliä.
Onhan se hurjaa
että saan ajaa kortillani moottoripyörää ilman että kukaan varmistaa tuleeko hommasta
mitään. Kysymyshän on kuitenkin melko suuresta joukosta niitä muita tiellä
liikkujia mitä yhdellä ajolenkillä kohtaa. Tässä perään katsomisen luvatussa maassa on
säädetty kaikenlaisia älyttömiä(kin) lakeja joten ihmettelen suuresti ettei tähän asiaan ole ketään keksinyt puuttua. Tokihan siinä säästyy euro poikineen kun ei
tarvitse käydä autokoulua, mutta ilman herra O:ta olisin melkoinen riski. En todennäköisesti
osaisi vielä edes ohjata pyörääni oikein.
Nyt siis
tarkistetaan mitä olen herra O:n kanssa ehtinyt viikon aikana oppia. Harjoittelin
kahta haastetta jotka pyörivät mielessäni heti ensimmäisellä ajoviikolla.
Hidasajoa kaupunkiliikenteessä koska kaupunkilaisena se on ensimmäisenä edessä
jos haluan päästä pois kotoa. Ja jarruttamista yllättävissä tilanteissa. Sitä
on pieni ihminen melko epävarmalla pohjalla kun ei ole ollenkaan varma miten
pyörän saa nopeasti ja turvallisesti pysähtymään äkillisen esteen sattuessa
kohdalle. Kiintoisaa on sellainenkin
näkökulma että moni uskaltaa sompailla kyllä menemään liikenteessä, mutta sitten
ei uskalleta jarruttaa samasta nopeudesta valvotuissa olosuhteissa. En minäkään
oikein uskaltanut. Hätäjarrutus ei ehkä ole hanskassa jos saa pyörän
pysähtymään 30 km tuntivauhdista. No, kyllä se uskallus siitä kasvoi, mutta nopeutta
en osaa itse sanoa. Kiellettiin nimittäin useaan otteeseen tuijottamasta siihen
mittariin. Katse eteenpäin…eteenpäin…eteenpäin. Hyvin jäi mieleen. Kiitos Porin
Ajo-expert ja Pertsa neuvoista ja rohkaisusta. Tuomio oli onneksi se, että olen
oikealla tiellä. Kilometrejä vaan lisää, vertaistukea ja sopivalle ajokurssille
heti kun mahdollista. Lähitulevaisuudessa
pitänee hankkia sopiva jäsenkortti kevättä ja kursseja ajatellen.
Jälleen niin hyvin ja elävästi kirjoitettu teksti. Ja ehkä parhaiten kuvattu ero customien ja muoviluotien välillä :)
VastaaPoistaTeksteistäsi tulee rehellisesti esiin kaikki ne ajatukset, mitä varmaankin jokaisen aloittelevan mielessä kimpoilee.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan jatkoa.
Onnea ja huikeita kokemuksia,
T: TanjaW
Kiitos paljon Tanja! Palataan asiaan :)
Poista